Puutarhurin patja ja tyyny

Puutarhurin mökin yläkerrassa on laveri, mutta ei mitään petivaatteita. Toki asukkaalle pitää sellaiset tehdä, sillä kukapa aivan kovalla alustalla haluaisi nukkua. Patja on ommeltu vanhasta paitakankaasta. Sisällä on vanua, joka on kiinnitetty pistoin patjan läpi kuin vanhoissa olkipatjoissa.

Samoista materiaaleista on myös tyyny, joka näyttää isolta ja muhkealta kapean patjan seurassa. Laveri on niin kapoinen, ettei siihen kovin leveää patjaa voi tehdäkään. 

Siellä ne nyt ovat odottamassa lakanoita ja peittoja ennen puutarhurin asettumista aloilleen. Ajattele, Anna ei edes tiedä perineensä talon ja mökin lisäksi myös puutarhurin! Mahtaa olla suuri ihmetelyn aihe, kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Terassin kivilaatat

Annan talon terassi on nyt tekeillä. Halusin alas kivilaattaa ja yläparvekkeelle lautalattian. Alakertaan tulee grilli ja ruokailutila, yläkerta taas on varattu auringonpalvontaan. Arvelin, että helpoin on tehdä itsekuivuvasta askartelusavesta. Kaulitsin ohuen levyn lattiavanerin päälle ja painoin muotilla kuviot.

Painoin tolpat paikoilleen, ettei niiden alle jää massaa. Kuivuessaan savi kutistui hieman reunoilta, mutta se ei varmaan haittaa lopputuloksessa.

Koska kivi on eläväpintaista, ei kannata maalata vain yhdellä värillä. Tein pohjaksi mustalla akryylivärillä värjättyä vettä, jonka sudin pohjaksi niin, että kaikkiin väleihin tuli tummempaa.

Sekoitin mustasta, valkoisesta, ruskeasta ja keltaisesta varsinaisen kivenvärin, jota sivelin varovasti vain pintakerrokseen, ettei kaikki musta peity.

Lopulta olin tarpeeksi tyytyväinen tulokseen. Eiköhän tuosta tule kuvitelma, että on käytetty kiveä laattoina. Ehkä se näyttää vähän keskiaikaisen linnan seinältä, mutta nyt osaisin jo tehdä sellaisenkin. :)

Tuohon tulee vielä grilli, pöytä tuoleineen ja kasvit koristeeksi. Pian pääsee grillaamaan hampurilaisia. :)

Annan perintötalo

Joskus talon teemaa joutuu miettimään hetkisen. Niin kävi siirtomaa-ajan talon kanssa. Kun sen tiluksilla sijaitseva puutarhurin mökki löytyi, alkoi tarina seljetä.

Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä päivänä Anna sai postia Amerikasta. Hänen Maire-tätinsä (joka oikeasti oli isotäti) oli kuollut ja testamentannut hänelle omaisuutensa. Annan piti lähteä USA:an ottamaan perintö vastaan. Rahaa ei perintöön kuulunut, mutta Anna peri siirtomaa-aikaisen talon, puutarhan ja siellä sijaitsevan mökin. 

Muokkasin talon julkisivua niin, ettei se näyttäisi niin siloitetulta maalipinnalta, vaan olisi vähän elävämpi. Töpöttelin talon väriä hieman tummemmalla maalilla sen näköiseksi, kuin talossa olisi kevyt rappaus. Maalasin myös listat vihreiksi ja ovet ruskeiksi.

Terassin ja parvekkeen ovet ovat myös ruskeita vihrein listoin.

Puutarhurin mökki sisältä

Yläkerrassa on huone, jossa kulkee piippu seinän vieressä ja vastakkaisella seinällä on laveri. Syvennyksessä on ihan reilusti tilaa piipun takana. Laveri on aika pitkä sängyksi, mutta voi kai sen päällä muutakin säilyttää. Harmi, kun tuo ei ole levitettävä, tai sisällä ei ole laatikoita.

Alakerta on selkeästi enemmän tupa. Vasemmalla oleva hella on minun tekemäni. Mökin mukana oli irrallinen, valtavan suuri hellasysteemi, josta leikkelin palaset ja muotoilin uudelleen huuvaksi ja vanhaksi hellaksi, johon sytytetään tuli suoraan päälle.

Tein tähän sähköistyksen, sillä minulla oli pari lamppua valmiina, samoin johdot ja muuntaja. Oli vähän hankala löytää sopivan huomaamaton paikka johdoille ja liittimille, mutta olkoon näkyvillä tuossa.

Valon kanssa onkin jo tunnelma oikein kotoinen.

Alakerrassa valo tulee melko alas, mutta se on kuitenkin tulevan ruokapöydän päällä ihan hyvällä paikalla. Kiinnitin lamput kaksipuoleisella teipillä kattoon. Oli muuten vaikea saada pienestä palasesta teipistä sitä toista puolta pois.

Hellaan saa tulen, kun nostaa puut pois ja nostaa tuikun pois kuopasta ja laittaa valon päälle, laittaa puut takaisin ja niin voi keitellä kahvia.

Tuikun liekki on sopivasti välkehtivä näyttääkseen aidolta tulelta.

Ikkunanurkkaan tein jo työtason, joka ei ole millään kiinnitetty. Se on vain laitettu paikoilleen sovitusta varten. Kun se meni niin nätisti paikoilleen, ehkä jätänkin sen olemaan siinä.

Sitten alkaakin olla aika sisustaa tätä mökkiä. Ei ole vielä tähän asukastakaan. On aika vaikea löytää tummaihoista nukkea.

Puutarhurin mökki

Näin muutama kuukausi sitten valmiin pienen talon torissa ja totesin, että haluan sen. Tämä mökki on selvästi sen siirtomaa-ajan talon pihapiiristä. Aikoinaan siinä on asunut orjia, mutta orjuuden päättymisen jälkeen se on ollut puutarhurin mökki yli sadan vuoden ajan. Mökki on pieni, siinä on vain alakerta ja yläkerta. Kulku yläkertaan on vielä ratkaisematta, sillä portaikkoa ei ole.

Ihastuin siihen, että tähän mökkiin oli selvästi uhrattu aikaa ja työn jälki oli erinomaista. Pienet yksityiskohdat ovat todella hauskoja, kuten nuo ampiaispesät. Ovi ei ollut kiinnitettynä, mutta sain saranat mukaan ja laitoin oven paikoilleen. Ovimatto oli vielä irroittelemattomana ja maalaamattomana, mutta ehdin jo tehdä senkin valmiiksi. Oikealla oleva puu ei ole kiinni, enkä ole varma, jääkö se tuohon vai ei.

Mökin seinustalla on istutuksia, jotka jo vihjasivat, että täällä varmasti asuu joku puutarhuri. Lämmitysmuodonkin voi jo arvata tuosta piipusta. Laitoin mökin alle pyörivän puisen tarjottimen, jotta mökkiä voi käännellä sujuvasti tarpeen mukaan. Vähän piti reunoja sahailla, jotta tarjottimen sai tason alle. Lisäsin nuo pienet pupuset, jotka ovat mittakaavaltaan varmaan pieniä kaninpoikasia.

Toiselle laidalle laitoin jo lisää puutarhatarvikkeita, joita ostin Tampereelta. 

Sisätiloista kerron seuraavassa kirjoituksessa.