Annan talon ikkunat

Annan talossa olivat kyllä ikkunat paikoillaan, mutta laseja niissä ei ollut. Niinpä sellaiset piti saada aukkoihin. Aukot eivät olleet keskenään aivan samankokoisia, mutta tarkalla mittaamisella saimme tehtyä oikeankokoiset kuhunkin ikkuna-aukkoon.

Materiaali on pleksiä, aika paksua sellaista, mutta tukevaa ja hyvin paikoilleen asettuvaa. Minisirkkelillä nämäkin oli kohtuullisen helpot sahattavat. Seuraavaksi pitää jo miettiä verhoja näihin. Monesti tämän ajan taloissa verhot on ripustettu tarkasti tuon ikkuna-aukon sisäpuolelle, mutta saattaa olla, että päädyn tekemään modernisointia sen verran, että verhotangot ovat ikkuna-aukkoa leveämmät.

Suihkulähde puutarhaan

Vaikka vielä eletään sydäntalvea, katse kohdistuu jo tulevaan kevääseen ja kesään. Samuelin puutarhasta on tulossa oikein hieno, sillä sinne tulee toimiva suihkulähde. Ajatus lähti matalasta säilykepurkista, joka olisi aika hyvän kokoinen vesiaihe. Purkki on maalattu ensin valkoisella ja sitten sabluunan kanssa tiilikuviot pintaan.

Koska purkki on seiniltään ohut, tarvitaan tukevampaa materiaalia reunalle, jotta se näyttäisi oikeasti muuratulta. Tiilet ovat itsekuivuvaa massaa.

Koska suihkulähteestä tulee toimiva, tarvitaan pieni pumppu ja putkea. Tämä pumppu saa virtansa tavallisesta ladattavasta virtapankista.

Pitää pumppu tietysti testata. Vesi roiski aika paljon ympäriinsä, joten päädyin laittamaan putken päälle hatun.

Seuraavana päivänä tiilet olivat tarpeeksi kuivuneet muurausta varten.

Pitää tietysti olla myös valaistus. Se on tehty paristokäyttöisellä ledinauhalla, jonka laitoin putkeen suojaan vedeltä. Putki on liimattu tiilikerroksen alle piiloon.

Liimasin pumpun kiinni pohjaan, siistin putken päällä olevan renkulan ja kiinnitin sen päälle jostain löytyneen linnun patsaaksi.

Suihkulähde toimii ihan hienosti, mutta se roiskii vähän vielä ympäristöön. Lyhennän vielä tuota putkea, sillä se varmaan korjaantuu. Nyt odotellaan Samuelin puutarhan valmistumista, jotta suihkulähde pääsee sinne.

Vähän ulkokalusteita

Terassilla on jo grilli odottamassa sopivaa grillaushetkeä. Saattaa olla, että tuohon tulee vielä joku ritilikkö sulkemaan näkymää takapihalle. Pieniä pätkiä on jäljellä vielä kaiteestakin, joka sopisi ehkä tuohon reunaan. Terassi ei ole kovin suuri syvyydeltään, joten paljon sinne ei mahdu tavaraa.

Sentään pieni istuinryhmä siellä voi olla. Pitäähän syömisellekin olla oma tilansa. Kasvien sijoittelu on vielä vähän vaiheessa, mutta aikojen saatossa kukatkin löytävät omat paikkansa.

Yläkerrassa on jo auringonottoa varten lepotuolit ja pöytä. Muutapa sinne ei taida mahtuakaan. Köynnöksiä saattaa aikojen saatossa kasvaa kiinni kaiteisiin. Anna on päässyt jo tutustumaan perintötaloonsa, mutta näyttää vielä aika hämmentyneeltä.

Parvekelaudat ja kaiteet

Annan talon parveke on ollut aivan alkutekijöissään, mutta nyt oli aika tarttua toimeen ja muuttaa tavallinen vanerilevy parvekkeen lattiaksi. Ensin tein pienet lautaurat sentin välein. Urat eivät ole kovin syvät, mutta antavat vähän kolmiulotteisuutta.

Maalasin ensin ruskealla peitevärillä ohuen kerroksen. Urat maalasin mustalla. Lopuksi käytin keltaista ja ruskeaa ohuina viivoina.

Oli myös aika koota koko terassi- ja parvekeuloke. Liimasin tolpat, tapit ja kaiteet paikoilleen. Rakennelma tuntuu vähän vaappuvalta, mutta ehkä liimaus tukevoittaa sen kuivuttuaan.

Nyt liimaukset saavat kuivua paikallaan. Sen jälkeen onkin kasvien ja kalusteiden vuoro.

Terassirakennelma on erillinen, enkä aio kiinnittää sitä pysyvästi taloon, jotta siirteleminen pysyy helpompana. Terassin vasemmalle puolelle tulee pätkä puutarhaa, jonka vasemmalla puolella on puutarhurin mökki. Mutta lopullisen muotonsa kokonaisuus saa vasta silloin, kun sen voi siirtää kokonaan yläkertaan.

Hellan reelinki

Puutarhurin mökin hella tarvitsi selvästi reelingin. Missä muualla saisi kätevästi kuivattua sateessa kastuneet vaatteet ja työhanskat, sukista puhumattakaan? Reelinki on paksua hapettunutta kuparilankaa, joka on kiinnitetty verhovaijerin silmukkaruuveilla hellaan. Taivutin silmukoita pienemmiksi pihdeillä.

Mökin nurkkaan on alkanut löytyä kaikenlaista tarpeellista tavaraa. Vesipistettä ei ole mökin sisällä, joten vesi kulkee tonkassa sisään ja ämpärissä ulos. 

Sokkelit ja sivuovet

Annan talon aukeava julkisivu alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Talo on 60 cm leveä ja seinä avautuu koko leveydeltään. Sujuvampaan avautumiseen sopi paremmin pieni sokkeli, jonka avulla seinä pääsee aukeamaan ottamatta kiinni pöydän pintaan tai pöytäliinaan. Sokkeli on vain 2 cm, joten se sopii aikakautensa taloon sellaisenaan. Ulko-oven yläpuolelle pitää tehdä pieni kolmiokatos ja oven eteen pieni porras.

Saman korkuinen sokkeli sopi hyvin myös terassille. Sokkeli on harmaantunutta puuta, joten se ei välttämättä tarvitse lisäkäsittelyä. Ehkä nuo puun päät olisi hyvä häivyttää.

Liimasin myös sivuovet vihdoin paikoilleen. Nyt molemmista kerroksista pääsee kulkemaan ulkoilmaan.

Terassi tolppineen ja kaiteineen on vieläkin irtopaloina. Mutta sovittelin jo edellisen kirjoituksen kukkauurnia yläoven vierille. Vielä ei ole varmaa, minne puutarhurimme ne aikoo sijoittaa saatuaan kasvatettua niihin sopivat kasvit. Erityisasiantuntijaehdotuksen hän sai saniaisista, jotka sopisivat hyvin muotonsa ja kasvutapansa vuoksi erityisesti varjoisammalle puolelle rakennusta.

Metalliset kukkauurnat

Kerran käydessämme kirppiksellä Isäntä löysi kaksi sievää kynttilänjalanpalaa. Muita osia kyseisestä kynttilänjalasta ei ollut olemassa, mutta eihän se haitannut. Miniatyyrisilmillä katsottuna siinä oli selvästi kaksi metallista kukkauurnaa, joilta puuttuivat vain jalustat. Jalustoiksi sopivat hyvin metalliset litteät helmet. Tietysti pientä värkertämistä tarvittaisiin, jotta osat istuisivat keskenään.

Rautasahalla sai enimmät varren ylimääräiset pätkät pois. Sen jälkeen piti viilata vielä jonkin verran ja sovitella, milloin osat olisivat keskenään tasapainossa.

Kun osat näyttivät sopivan keskenään riittävän hyvin, liimasin ne kiinni toisiinsa.

Nyt pitäisi vielä löytää näihin sopivat kasvit.