Pedattu sänky

Isoontaloon tulevassa sängyssä oli vaaleanpunainen päällinen, jossa alunperin oli myös samaa kangasta oleva reunaröyhelö. Sen otin pois heti ensimmäisenä. Halusin myös, että sänky sopii tulevaan makuukamariin, johon oli tulossa sinisävyiset tapetit. Sänky oli puuvalmis ostaessa. Petsasin sen Liberonin spriipetsillä sävyllä pähkinä ja lakkasin Unicalla pariin kertaan.

Otin nyt myös vaaleanpunaisen päällisen pois. Laitoin vaaleansinisen nenäliinan lakanaksi. Löysin varastoistani sopivan kangasnäytetilkun päiväpeitteeksi. Ompelin käsin samasta kankaasta isot tyynyt, jotka täytin suolalla. Näin ne ovat helpommin muotoiltavissa. Ompelin myös kaksi tyynyä ohuesta valkoisesta kankaasta. Toivoisin vielä löytäväni sopivan paksumman sinisen kankaan, josta tekisin torkkupeiton jalkopäähän.

Eiköhän tuossa ole nyt aika kutsuva peti vaativillekin asukkaille. :)

Isontalon takaa

Isotalokin alkaa olla ulkopuolelta jo itsensä näköinen. Ikkunat ovat paikallaan, samoin takaovi. Laitoin alkuperäisistä listoista vain kaksi vaakalistaa.

Ikkunoiden puhdistaminen maalista oli hankalaa, sillä pienikin hankaus aiheutti naarmuja. Ikkunat aukeavat liu'uttamalla joko ylös tai alas.

Seuraavaksi on vuorossa sisätilojen tapetointeja ja listoituksia.

Pirttisen uudistunut ulkokuori

Nyt on Hilmalla ja Hermannilla iloinen päivä, sillä vihdoin, monen vuoden jälkeen pirttinen on valmistunut ulkopinnoiltaan. Jopa ulko-ovi on paikoillaan. Tosin siinä ei ole vielä kahvaa, mutta sekin on tulossa.

Kamarin pääty on maalattu ja siinä on vihdoin ikkuna paikoillaan. Tänään ikkunoiden lasitus vihdoin valmistui ja ikkunat saatiin paikoilleen.

Myös kuistilla on kaikki ikkunat paikoillaan. 

Tuvan puolen päätykin on aivan valmiina. Kuistiin ei ole vielä olemassa kiinnitystä, mutta varmaan siihen tulee joku hakasalpa. Sisällä remontti jatkuu vielä, sillä  väliovet ovat vielä kiinnittämättä. Ikkunoiden sisälistat ovat vielä maalaamatta ja kiinnittämättä. Sen jälkeen onkin enää kalustuksen vuoro ja Hilma ja Hermanni pääsevät muuttamaan uudistuneeseen pirttiseen.

Pieni kurkistus Isoontaloon

Talo on vielä kesken, mutta en malttanut olla kokeilematta huonekaluja paikoilleen. Ensiksi kokeilin makuukamarin kalusteita. Puinen seinä ei ole vielä kiinnitetty.

Seinän takana on vinokomero, jonne kertyy kaikenlaista säilytettävää. Yläkerrassa on myös aula, jonka nurkkaan tulee kylpyhuone. 

Keskikerroksessa on vasemmalla puolella sali, jonne on myös löytynyt kaikenlaista. Oikeassa laidassa oleva kaappikello on toimiva. Seiniin tulevat kullanväriset tapetit ja kattoon koristereunus.

 

Salin vieressä on työhuone, jossa ei ole vielä kovin monta kalustetta. Kun portaat ovat paikoillaan, näkee vasta mitä muuta tuonne voi laittaa. Seinille tulee vihreät tapetit ja kattoon puinen kasettikatto. Työhuoneesta tulee pariovien kautta käynti parvekkeelle, joka tulee etuseinään kiinni.

Alakerrassa vasemmalla on keittiö, johon pitäisi saada vielä tiskipöytä ja puuhella. Näyttää jo nyt jotenkin ahtaalta, mutta katsotaan miten lopulta asettuvat.

Alhaalla oikealla on eteinen, johon tulee pieni vessa nurkkaan. Portaiden alle jää myös tilaa, jonka haluaisin käyttöön.

Paljon on vielä tehtävää ennen varsinaista kalustamista. Kaikki seinät on vielä tapetoitava, lattialistat asennettava, kattolistat maalattava ja asennettava, etuseinä tehtävä kokonaan, ikkunat saatava valmiiksi, ovet asennettava paikoilleen ja paljon muuta.

Isotalo

Pirttinen tuntui niin pieneltä, ettei se millään riittänyt kaikelle sille, mitä olisi kiva nähdä miniatyyrinä. Niinpä päätimme hankkia vähän isomman talon. Talo olikin niin iso, ettei se mahtunut edes autoon, vaikka miten yritimme. Niinpä ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sitoa talo auton katolle retkiliinoilla ja pressulla. Niin pääsi talonsiirto alkamaan uuteen paikkaansa.

Isotalo vaatii hieman remonttia, sillä kulumaa on paljon ja ikkunatkin olivat osittain rikki. Ovet olivat liian pieniä. Tapetit olivat vähän kuluneita ja turhan kirjavia. Myös ulkoväritys oli liian hempeä.

Ylävintille ei ollut mitään käyntiä, joten sinnekin piti tehdä ikkuna.

Talon ulkoväriksi tulee valkoinen vihrein vuorilaudoin. Katto saa jäädä punaiseksi, niinhän se on esikuvassaan Kivimäessäkin.

Pirttinen näyttää valtavan pieneltä Isontalon rinnalla.

Talossa ei ollut portaita, joten nekin on rakennettava alusta alkaen. Aukot ovat jo valmiina kerrosten välillä. Tälle puolelle ylävinttiin tulee huoltoluukku pariovilla.

Lattia on maalattu samalla maalilla kuin pirttisen ulkoseinät. Toinen kerros vaaditaan vielä hyvään peittävyyteen. Isontalon ulkoseinät ovat valkoisella Helmi-maalilla (josta en tykkää yhtään, mutta käytettävä on, kun sitä sattuu olemaan).

Talon huoneet ovat: 

- ylhäällä vasemmalla viistokomero (ei näy vielä tässä kuvassa) ja makuukamari

- ylhäällä oikealla porrasaula ja kylpyhuone (ei näy vielä tässä kuvassa)

- keskellä vasemmalla sali

- keskellä oikealla työhuone

- alhaalla vasemmalla keittiö

- alhaalla oikealla eteinen ja vessa.

Myös etuseinä on vielä tulossa pääovineen ja ikkunoineen. Tuosta eteisen ovesta lähtevät myös pariovet, joista pääsee takapihalle.

Pienen pirttisen ulkoremontti

Ehti jo kulua vuosia, kun remonttiryhmällä oli aina jotain kiireisempää tehtävää, eikä pirttisen remontti edistynyt yhtään. Talo siirtyikin aivan toiselle paikkakunnallekin välillä ja jäi olemaan vailla huomiota. Kevät saa usein remonttikärpäsenkin heräämään muiden surisijoiden mukana, ja pirttisen remonttiryhmä aktivoitui.

Pirttinen sai uuden maalipinnan tänään vanhan helakanpunaisen päälle. Nyt väri on aito punamultaväri, vaikka maali onkin itsesekoitettu pellavaöljymaali. Toinen kerros vielä tarvitaan, ettei vanha väri pääse kuultamaan läpi.

Pirttisen ikkunat ovat myös hyvällä mallilla. Ne ovat jo maalattuina, mutta lasitus puuttuu vielä. Heti ulkomaalauksen jälkeen ikkunat tulevat paikoilleen. Myös kuisti on maalattu.

Sisällä on vielä väliovien listojen laittoa ennen ikkunoiden asennusta, mutta valmiimpaan suuntaan on koko ajan menossa.

Leipomispäiväkö?

Pirttisen väki on ollut hyvin pitkään ihan omissa oloissaan. On kuitenkin aika kurkistaa, mitä siellä oikein tapahtuu, kun kaikki ovet ovat kiinni. Näyttää aivan leipomispäivältä.

Mutta missä Hermanni ja Hilma ovat? Tulikin on jo uunissa, mutta eipä näy isäntää tai emäntää. 

Jahas, taitaa olla lauluhetki menossa. Jokohan siellä ovat ihan joululaulut vuorossa?

Hermannia alkoi vähän ujostuttaa, kun niin läheltä tultiin kuvaamaan. Parempi siis jättää pariskunta rauhaan. Ehkä he vielä siihen leipomiseenkin pääsevät. Meneehän tuossa aikaa, kun vasta tuli oli uunissa, ennen kuin siinä mitään voi paistaa.

Pitää varmaan useammin käydä katselemassa, mitä pirttiseen kuuluu.