Suihkulähde puutarhaan

Vaikka vielä eletään sydäntalvea, katse kohdistuu jo tulevaan kevääseen ja kesään. Samuelin puutarhasta on tulossa oikein hieno, sillä sinne tulee toimiva suihkulähde. Ajatus lähti matalasta säilykepurkista, joka olisi aika hyvän kokoinen vesiaihe. Purkki on maalattu ensin valkoisella ja sitten sabluunan kanssa tiilikuviot pintaan.

Koska purkki on seiniltään ohut, tarvitaan tukevampaa materiaalia reunalle, jotta se näyttäisi oikeasti muuratulta. Tiilet ovat itsekuivuvaa massaa.

Koska suihkulähteestä tulee toimiva, tarvitaan pieni pumppu ja putkea. Tämä pumppu saa virtansa tavallisesta ladattavasta virtapankista.

Pitää pumppu tietysti testata. Vesi roiski aika paljon ympäriinsä, joten päädyin laittamaan putken päälle hatun.

Seuraavana päivänä tiilet olivat tarpeeksi kuivuneet muurausta varten.

Pitää tietysti olla myös valaistus. Se on tehty paristokäyttöisellä ledinauhalla, jonka laitoin putkeen suojaan vedeltä. Putki on liimattu tiilikerroksen alle piiloon.

Liimasin pumpun kiinni pohjaan, siistin putken päällä olevan renkulan ja kiinnitin sen päälle jostain löytyneen linnun patsaaksi.

Suihkulähde toimii ihan hienosti, mutta se roiskii vähän vielä ympäristöön. Lyhennän vielä tuota putkea, sillä se varmaan korjaantuu. Nyt odotellaan Samuelin puutarhan valmistumista, jotta suihkulähde pääsee sinne.

Vähän ulkokalusteita

Terassilla on jo grilli odottamassa sopivaa grillaushetkeä. Saattaa olla, että tuohon tulee vielä joku ritilikkö sulkemaan näkymää takapihalle. Pieniä pätkiä on jäljellä vielä kaiteestakin, joka sopisi ehkä tuohon reunaan. Terassi ei ole kovin suuri syvyydeltään, joten paljon sinne ei mahdu tavaraa.

Sentään pieni istuinryhmä siellä voi olla. Pitäähän syömisellekin olla oma tilansa. Kasvien sijoittelu on vielä vähän vaiheessa, mutta aikojen saatossa kukatkin löytävät omat paikkansa.

Yläkerrassa on jo auringonottoa varten lepotuolit ja pöytä. Muutapa sinne ei taida mahtuakaan. Köynnöksiä saattaa aikojen saatossa kasvaa kiinni kaiteisiin. Anna on päässyt jo tutustumaan perintötaloonsa, mutta näyttää vielä aika hämmentyneeltä.

Parvekelaudat ja kaiteet

Annan talon parveke on ollut aivan alkutekijöissään, mutta nyt oli aika tarttua toimeen ja muuttaa tavallinen vanerilevy parvekkeen lattiaksi. Ensin tein pienet lautaurat sentin välein. Urat eivät ole kovin syvät, mutta antavat vähän kolmiulotteisuutta.

Maalasin ensin ruskealla peitevärillä ohuen kerroksen. Urat maalasin mustalla. Lopuksi käytin keltaista ja ruskeaa ohuina viivoina.

Oli myös aika koota koko terassi- ja parvekeuloke. Liimasin tolpat, tapit ja kaiteet paikoilleen. Rakennelma tuntuu vähän vaappuvalta, mutta ehkä liimaus tukevoittaa sen kuivuttuaan.

Nyt liimaukset saavat kuivua paikallaan. Sen jälkeen onkin kasvien ja kalusteiden vuoro.

Terassirakennelma on erillinen, enkä aio kiinnittää sitä pysyvästi taloon, jotta siirteleminen pysyy helpompana. Terassin vasemmalle puolelle tulee pätkä puutarhaa, jonka vasemmalla puolella on puutarhurin mökki. Mutta lopullisen muotonsa kokonaisuus saa vasta silloin, kun sen voi siirtää kokonaan yläkertaan.

Hellan reelinki

Puutarhurin mökin hella tarvitsi selvästi reelingin. Missä muualla saisi kätevästi kuivattua sateessa kastuneet vaatteet ja työhanskat, sukista puhumattakaan? Reelinki on paksua hapettunutta kuparilankaa, joka on kiinnitetty verhovaijerin silmukkaruuveilla hellaan. Taivutin silmukoita pienemmiksi pihdeillä.

Mökin nurkkaan on alkanut löytyä kaikenlaista tarpeellista tavaraa. Vesipistettä ei ole mökin sisällä, joten vesi kulkee tonkassa sisään ja ämpärissä ulos. 

Sokkelit ja sivuovet

Annan talon aukeava julkisivu alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Talo on 60 cm leveä ja seinä avautuu koko leveydeltään. Sujuvampaan avautumiseen sopi paremmin pieni sokkeli, jonka avulla seinä pääsee aukeamaan ottamatta kiinni pöydän pintaan tai pöytäliinaan. Sokkeli on vain 2 cm, joten se sopii aikakautensa taloon sellaisenaan. Ulko-oven yläpuolelle pitää tehdä pieni kolmiokatos ja oven eteen pieni porras.

Saman korkuinen sokkeli sopi hyvin myös terassille. Sokkeli on harmaantunutta puuta, joten se ei välttämättä tarvitse lisäkäsittelyä. Ehkä nuo puun päät olisi hyvä häivyttää.

Liimasin myös sivuovet vihdoin paikoilleen. Nyt molemmista kerroksista pääsee kulkemaan ulkoilmaan.

Terassi tolppineen ja kaiteineen on vieläkin irtopaloina. Mutta sovittelin jo edellisen kirjoituksen kukkauurnia yläoven vierille. Vielä ei ole varmaa, minne puutarhurimme ne aikoo sijoittaa saatuaan kasvatettua niihin sopivat kasvit. Erityisasiantuntijaehdotuksen hän sai saniaisista, jotka sopisivat hyvin muotonsa ja kasvutapansa vuoksi erityisesti varjoisammalle puolelle rakennusta.

Metalliset kukkauurnat

Kerran käydessämme kirppiksellä Isäntä löysi kaksi sievää kynttilänjalanpalaa. Muita osia kyseisestä kynttilänjalasta ei ollut olemassa, mutta eihän se haitannut. Miniatyyrisilmillä katsottuna siinä oli selvästi kaksi metallista kukkauurnaa, joilta puuttuivat vain jalustat. Jalustoiksi sopivat hyvin metalliset litteät helmet. Tietysti pientä värkertämistä tarvittaisiin, jotta osat istuisivat keskenään.

Rautasahalla sai enimmät varren ylimääräiset pätkät pois. Sen jälkeen piti viilata vielä jonkin verran ja sovitella, milloin osat olisivat keskenään tasapainossa.

Kun osat näyttivät sopivan keskenään riittävän hyvin, liimasin ne kiinni toisiinsa.

Nyt pitäisi vielä löytää näihin sopivat kasvit.

Naulakoita

Sekä Annan että Samuelin taloon tarvittiin naulakko. Annan taloon tarvittiin naulakko pyyhkeille ja muille kylpyhuonetarvikkeille, ja Samuelille tarvittiin eteisnaulakko ulko-oven viereen. Kokeilin ensin porata itse reikiä suoraan riviin ihan silmämääräisesti, mutta totesin, että tarkat työt on parempi antaa Isännän tehtäväksi. 

Annan kylpyhuoneessa on nyt hyvänkokoinen naulakko, johon saa kivasti kylpytakin ja pyyhkeet.

Samuelilla on naulakko, johon voi ripustaa ulko- ja työvaatteet.

Samuelilla on myös pieni peili oven vieressä, josta voi peilailla kuvaansa mennen tullen.

Tikkipeitto

Puutarhuri Samuel Gibsonin (Garden Sam) peti ei ollu vielä läheskään valmis. Siispä hänelle piti tehdä kunnollinen peitto.

Löysin kankaaksi kiiltävää ja kahta väriä hohtavaa satiinia. Ajattelin tehdä enemmän tikkauksia, mutta huomasin niiden jäykistävän peittoa liikaa. Niinpä peitto saa olla tällainen versio tikkipeitosta, joita myös silkkipeitoiksi kutsutaan.

Laverille laitettuna se näyttää ihan sopivalta, vaikka värit eivät sovi muiden petivaatteiden kanssa yhteen. Ei se siinä vaiheessa enää haittaa, kun lakanat ovat paikoillaan. Saattaa patjasta ja tyynystä näkyä pieniä pilkahduksia, mutta peittoa näkyy varmaan enemmän.

Seuraavaksi onkin aika ommella lakanoita. On jo konekin valmiina pöydällä sitä varten.

Puutarhurin patja ja tyyny

Puutarhurin mökin yläkerrassa on laveri, mutta ei mitään petivaatteita. Toki asukkaalle pitää sellaiset tehdä, sillä kukapa aivan kovalla alustalla haluaisi nukkua. Patja on ommeltu vanhasta paitakankaasta. Sisällä on vanua, joka on kiinnitetty pistoin patjan läpi kuin vanhoissa olkipatjoissa.

Samoista materiaaleista on myös tyyny, joka näyttää isolta ja muhkealta kapean patjan seurassa. Laveri on niin kapoinen, ettei siihen kovin leveää patjaa voi tehdäkään. 

Siellä ne nyt ovat odottamassa lakanoita ja peittoja ennen puutarhurin asettumista aloilleen. Ajattele, Anna ei edes tiedä perineensä talon ja mökin lisäksi myös puutarhurin! Mahtaa olla suuri ihmetelyn aihe, kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Terassin kivilaatat

Annan talon terassi on nyt tekeillä. Halusin alas kivilaattaa ja yläparvekkeelle lautalattian. Alakertaan tulee grilli ja ruokailutila, yläkerta taas on varattu auringonpalvontaan. Arvelin, että helpoin on tehdä itsekuivuvasta askartelusavesta. Kaulitsin ohuen levyn lattiavanerin päälle ja painoin muotilla kuviot.

Painoin tolpat paikoilleen, ettei niiden alle jää massaa. Kuivuessaan savi kutistui hieman reunoilta, mutta se ei varmaan haittaa lopputuloksessa.

Koska kivi on eläväpintaista, ei kannata maalata vain yhdellä värillä. Tein pohjaksi mustalla akryylivärillä värjättyä vettä, jonka sudin pohjaksi niin, että kaikkiin väleihin tuli tummempaa.

Sekoitin mustasta, valkoisesta, ruskeasta ja keltaisesta varsinaisen kivenvärin, jota sivelin varovasti vain pintakerrokseen, ettei kaikki musta peity.

Lopulta olin tarpeeksi tyytyväinen tulokseen. Eiköhän tuosta tule kuvitelma, että on käytetty kiveä laattoina. Ehkä se näyttää vähän keskiaikaisen linnan seinältä, mutta nyt osaisin jo tehdä sellaisenkin. :)

Tuohon tulee vielä grilli, pöytä tuoleineen ja kasvit koristeeksi. Pian pääsee grillaamaan hampurilaisia. :)

Annan perintötalo

Joskus talon teemaa joutuu miettimään hetkisen. Niin kävi siirtomaa-ajan talon kanssa. Kun sen tiluksilla sijaitseva puutarhurin mökki löytyi, alkoi tarina seljetä.

Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä päivänä Anna sai postia Amerikasta. Hänen Maire-tätinsä (joka oikeasti oli isotäti) oli kuollut ja testamentannut hänelle omaisuutensa. Annan piti lähteä USA:an ottamaan perintö vastaan. Rahaa ei perintöön kuulunut, mutta Anna peri siirtomaa-aikaisen talon, puutarhan ja siellä sijaitsevan mökin. 

Muokkasin talon julkisivua niin, ettei se näyttäisi niin siloitetulta maalipinnalta, vaan olisi vähän elävämpi. Töpöttelin talon väriä hieman tummemmalla maalilla sen näköiseksi, kuin talossa olisi kevyt rappaus. Maalasin myös listat vihreiksi ja ovet ruskeiksi.

Terassin ja parvekkeen ovet ovat myös ruskeita vihrein listoin.

Puutarhurin mökki sisältä

Yläkerrassa on huone, jossa kulkee piippu seinän vieressä ja vastakkaisella seinällä on laveri. Syvennyksessä on ihan reilusti tilaa piipun takana. Laveri on aika pitkä sängyksi, mutta voi kai sen päällä muutakin säilyttää. Harmi, kun tuo ei ole levitettävä, tai sisällä ei ole laatikoita.

Alakerta on selkeästi enemmän tupa. Vasemmalla oleva hella on minun tekemäni. Mökin mukana oli irrallinen, valtavan suuri hellasysteemi, josta leikkelin palaset ja muotoilin uudelleen huuvaksi ja vanhaksi hellaksi, johon sytytetään tuli suoraan päälle.

Tein tähän sähköistyksen, sillä minulla oli pari lamppua valmiina, samoin johdot ja muuntaja. Oli vähän hankala löytää sopivan huomaamaton paikka johdoille ja liittimille, mutta olkoon näkyvillä tuossa.

Valon kanssa onkin jo tunnelma oikein kotoinen.

Alakerrassa valo tulee melko alas, mutta se on kuitenkin tulevan ruokapöydän päällä ihan hyvällä paikalla. Kiinnitin lamput kaksipuoleisella teipillä kattoon. Oli muuten vaikea saada pienestä palasesta teipistä sitä toista puolta pois.

Hellaan saa tulen, kun nostaa puut pois ja nostaa tuikun pois kuopasta ja laittaa valon päälle, laittaa puut takaisin ja niin voi keitellä kahvia.

Tuikun liekki on sopivasti välkehtivä näyttääkseen aidolta tulelta.

Ikkunanurkkaan tein jo työtason, joka ei ole millään kiinnitetty. Se on vain laitettu paikoilleen sovitusta varten. Kun se meni niin nätisti paikoilleen, ehkä jätänkin sen olemaan siinä.

Sitten alkaakin olla aika sisustaa tätä mökkiä. Ei ole vielä tähän asukastakaan. On aika vaikea löytää tummaihoista nukkea.

Puutarhurin mökki

Näin muutama kuukausi sitten valmiin pienen talon torissa ja totesin, että haluan sen. Tämä mökki on selvästi sen siirtomaa-ajan talon pihapiiristä. Aikoinaan siinä on asunut orjia, mutta orjuuden päättymisen jälkeen se on ollut puutarhurin mökki yli sadan vuoden ajan. Mökki on pieni, siinä on vain alakerta ja yläkerta. Kulku yläkertaan on vielä ratkaisematta, sillä portaikkoa ei ole.

Ihastuin siihen, että tähän mökkiin oli selvästi uhrattu aikaa ja työn jälki oli erinomaista. Pienet yksityiskohdat ovat todella hauskoja, kuten nuo ampiaispesät. Ovi ei ollut kiinnitettynä, mutta sain saranat mukaan ja laitoin oven paikoilleen. Ovimatto oli vielä irroittelemattomana ja maalaamattomana, mutta ehdin jo tehdä senkin valmiiksi. Oikealla oleva puu ei ole kiinni, enkä ole varma, jääkö se tuohon vai ei.

Mökin seinustalla on istutuksia, jotka jo vihjasivat, että täällä varmasti asuu joku puutarhuri. Lämmitysmuodonkin voi jo arvata tuosta piipusta. Laitoin mökin alle pyörivän puisen tarjottimen, jotta mökkiä voi käännellä sujuvasti tarpeen mukaan. Vähän piti reunoja sahailla, jotta tarjottimen sai tason alle. Lisäsin nuo pienet pupuset, jotka ovat mittakaavaltaan varmaan pieniä kaninpoikasia.

Toiselle laidalle laitoin jo lisää puutarhatarvikkeita, joita ostin Tampereelta. 

Sisätiloista kerron seuraavassa kirjoituksessa.